Meidän rakas ja ah, niin angstinen ulkoasumme on taas palannut. Lähinnä siksi, että se nätti lumi kerros suli tuossa itsenäisyyspäivänä poies ja nyt on taas ruhoa. Jos sitä lunta tulis taas ensi viikolla, ei jaksaisi harmaata tai vihreätä joulua. Haluan valkoisen joulun.

Stressi painaa päälle. Jouluun on enään noin kaksi viikkoa, enkä ole ostanut kuin yhden joululahjan. Tiistaina pitäisi sinne Kouvolaan lähteä, saatana.
Cosplay ahdistaa kanssa. Minulla ei ole mitään valmiina, muuta kuin ehkä kengät ja käsineet. Kirjan saan pian valmiiksi, ostan vain sieltä Kouvolasta sitä maalia. Peruukin ajattelin tehdä itse, sittenkin. Jos teetän sen niin hinta on turhan korkea, jos teen itse hinta ompi alle viidenkympin. Siinä on vain se, ettei porukat oikein luota siihen mun peruukin teko taitoon, vaikka olenkin lukenut kaikki mahdolliset jutut ja tiedän muutenkin mitä teen. Kai. Sitten on vielä se nahkatakki. Tädin kanssa se pitäisi tehdä joululomilla, saa nähdä tuleeko siitä mitään. Tekonahkaa pitäsi siihen hankkia. Ja omilla rahoilla tieteskin.
(Ja btw, cossaan siis Zexionia KH kakkosesta, jeah.)

Todistuskin jännittää niin pirusti. Kuvis-ja matikkanumero jännittävät eniten. Kaksi viikkoa, pelottaa.

Olen taas ollut vähän omissa maalmoissani. Olen puhellut mielikuvitusystävilleni. Se auttaa, he kuuntelevat ja he lohduttavat. Mutten haluaisi kuitenkaan alistua kulkemaan heidän kanssaan käsikädessä auringon täyttämillä pelloilla muiden tarpoessa nauraen syksyisessä sateessa edessämme. Ei enään. Olen kävellyt heidän kanssaan jo niin paljon. Eikä se ole koskaan oikeastaankaan auttanut paljoa.
Onko heillä oikeutta olla osa elämääni? Sitä en tiedä.

Voisin sanoa tätä rakaudeksi olematonta kohtaan, mutten sano kuitenkaan. Tämä voisi olla myös kiintymystään omaan sisimpääni, mutta ei.
Kaipuu ja katkeruus. Se se on.

Toisella puolella kaikki on paremmin ja homma toimii ja minulla ei ole masennusta, toisin kuin täällä. Täällä on sadetta, syysmasennusta, outoa läppää, nälkää, perhekiistoja. Empä taida välittää. Voisin vaikka lukea jotain. Vaikka. Ehkä. Katsoo nyt, mitä saan taas päähäni.

Mieliala on aika outo tällä hetkellä. Väsyttää ihan perkeleesti ja vituttaa hiukan jostain tuntemattomasta syystä. Minulla ei pitäisi olla mitään valittamista. On suklaata, limsaa, villasukat, puhtaat hiukset, lämmintä, melko siisti huone, tietokone... Hmm.
 Diagnoosi: Se on nyt taas se syysmasennus. Se nyt on todettu jo aikoja sitten, mutta tämä tilanne nyt vaan johtuu siitä. Tämä taitaa tulla joka vuotiseksi tavaksi, nyt sitä osaa sentään hallita jotenkin, toisinkuin viime vuonna.

Syksy on kuitenkin niin kaunista aikaa ja olen totally syysihminen. Rakastan ruskan leikuvan loimuavia värejä puissa, ne saavat minut hihkumaan ja iloitsemaan. Huokailemaankin.
Luonto korjaa luunsa ja vetääntyy hitaasti. Onneksi on vasta alkusyksy, ehdin ulkoilla ja ihailla puita, sekä tuulta, joka heittelee ja lennättelee lehtiä ympäriinsä.

Minulle on jäänyt tästä päivästä vain väsyneet silmät, jotka katsovat ruutuun ja yrittävät ymmärtää näkemänsä.

Olisimpa minäkin kaunis, kuin ruskan värjäämät lehdet syksyn leiskuvassa valtakunnassa.

Olen taas hullaantunut Harry Pottereista. Fanfictionia on tullut luettua ja fanarttia katseltua. Ympärilleni rakennettu maailmani kasvaa jokaisen uuden ficin, jokaisen uuden hahmon, myötä. Harry Potterista keräämäni hahmot ovat siis Severus Kalkaros, Sirius Musta ja Remus Lupin.

Uusia hahmoja tulee päivittäin useita, en pysty laskemaan heitä. He ovat osa suojamuuriani ja osa elämääni. En usko, että eläisin yhtäkään viikkoa ilman heitä. Ehken päivääkään. Kerään heitä kaikkialta. Sarjakuvista, kirjoista, peleistä, elokuvista, piirretyistä. Kahden maailman raja on hyvin häilyvä, mutten pysty siltikään ylittämään sitä. Tahtoisin sukeltaa. Tahtoisin upota. Tahtoisin unohtaa mitä täällä on. Mikään ei ole mahdotonta. Olen aina toistanut sitä. Rajan ylitys on mahdoton, oli raja kuinka hiuksen hieno tahansa.

Kysyn usein itseltäni, otanko tämän liian vakavasti? Hehän, tai siis, nehän ovat vain hahmoja, fiktiivisiä olentoja, joita ei olekaan. Onko totuus liian voimakas minulle? Ei. Totuus ei pysty murtamaan minua, niinkuin se mrsi jotkut. Mutta totuus sattuu.

Ehken uskokkaan totuuttaa vaan ylitän rajan niin pitkälle kuin pystyn ja palaan takaisin.

Että sellaista. Hassu päivä. Onko huomenna keskiviikko?

Lila

Lila ihminen on täynnä unelmia, fantasioita, enkeleitä, keijuja ja muita satujen ja tarujen ihmeolentoja. Lila ihminen elää unelmien maailmassa ja saattaa seikkailla internetin ja tosielämänkin roolipeleissä paljon sujuvamin kuin arjen askareissa. Hänen sisällään elää mahtava taikuri tai uljas ritari, eikä todellinen elämä tunnu tarjoavan hänelle mahdollisuuksia näyttää toisille todellista kauneuttaan.

Lilan ihmisen mielikuvitusmaailma on todellisuutta paljon kauniimpi ja puhtaampi. Siksipä hän mieluummin elääkin mielikuvissaan kuin oikeasti omassa arkisessa ja kalpeassa ruumiissaan.

Herkkä lila on unelmoija ja tuulihattu, jonka on vaikea tarttua arjen rutiineihin. Hän mieluummin pakenee päiväuniin kuin ottaa vastuuta sen enempää itsestään kuin toisistakaan. Rahan ansaitseminen ja säännöllinen töissä käyminen on vastenmielistä tälle kauneuden palvojalle, joka mieluummin yrittää löytää viimeisiä viattomuuden rippeitä unelmistaan. Niistä voi tehdä runoja ja lauluja, mutta sekään ei ole lilalle niin kovin tärkeää - hänen ei tarvitse saavuttaa mitään konkreettista ollakseen onnellinen. Hän haluaa vain olla rauhassa ja seikkailla mielikuvituksensa loputtomissa aarreaitoissa ja satujen lumotuilla saarilla.

Yhteentörmäys todellisuuden kanssa onkin lilalle joskus väistämätön, sillä toisten on vaikea ymmärtää tätä ²haihattelijaa², joka ei osoita minkäänlaisia vastuuntunnon merkkejä. Lilaa on kuitenkin turha yrittää muuttaa, tai edes ymmärtää. Hän kulkee omia polkujaan ja saattaa tiputtaa jälkeensä hyppysellisen tähtipölyä, jonka ansiosta toisetkin hetken aikaa oivaltavat elämän todellisen kauneuden.

Eikä aika paha. 8DD Mutta joo. Linkin löysin Mömmön blogista.

Kaikki testailemaan: http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/vari.shtml

Kun menenmme vaa-alle...Hän sanoo. 46.7 kiloa. Aha. Terveystarkastuksessa viime kuussa olin 43 kiloa. Hm.. Jos olen nyts sen 163cm niin olen alipainoinen. Olen aina ollut. Mutta miksi sitten näytän näin lihavalta? En voi ymmärtää. Olen vain pieni alipainoinn teini kakara joka näyttää lihavalta. Mitä vittua?

1. No mitäs sie nyt yleensä syöt? Nooh... Aika paljon tulee kyl syötyä... Leipää ja hampurilaisia ja pizzaa ja semmosta...
2. Mitäs juot? Limsaa... Maitoakin. Vettä harvoin.
3. Mites iho-ongelmat? Aknea löytyy... Oon saanu lääkkeet, mut nyt sain uusia jotka alkaa vaikuttaa vasta kolmen kuukauden käytön jälkeen joten nyt on tuota vähän... Iho huonossa kunnossa.
4. Oletko tyytyväinen ulkonäköösi? En todellakaan.
5. Vituttaako? Kyllä
6. Oletko teini? Kyllä

Liiku enemmän apina. Joo... Kun ekasta rääkistä pääsee niin toinen alkaa. *ilkeä hymy* Vittu mä vihaan sua. *läps*

Että semmosta.

Mikä musta tulee isona? Opettaja? Kotiäiti? Taiteilija? Kirjailija? Koomikko? Baarimikko? Asiakaspalvelija? Disney Landin työntekijä? Musavideoiden ohjaaja/käsikirjoittaja? Nyt menee jo vähän teinimpään suuntaan. Kysymyksiä on paljon. Mutta minä en ole niitä jotka heräävät yöllä puoli neljältä miettimään mikä on elämän tarkoitus. Minä tiedän jo sen. Ja yöllä sitäpaitsi nukutaan.

Kun olen iso, ohjaan ja käsikirjoitan siis musiikkivideoita? Ajatellaan nyt vaikka näin. Se on siis työtäni. Miksi? Koska pystyn luomaan muusiikki videon päässäni biisiä kuunnellessani. Hassua, eikö? Nokyllä. Onko lapsia? Ehkä yksi... Luulen näin, jos joku tällaisen apinanpersenaaman joskus kelpuuttaa. Eläimet? Voih, niitä tulee olemaan paljon! Ja vain siksi koska en heitä näin pienenä saa. Elikkäs: Lammas, kaksi minipossua, kaksi minisiiliä, kaksi kissaa, koira, käärme, kilpikonna ja kaloja. Olisi kyllä ihanaa.

Just joo. Pitäisi kai tehdä ihan oikeasti jotain. Mennä vaikka ulos tai jotain. Voisi olla ihan terveellistä. Onkohan mpkolmosessa enään akkuakaan? Lihonko minä tästä vielä isommaksi? Tuleeko lisää finnejä? Nyt jäi kysely vaihepäälle.

Nykymuoti on mielestäni aivan hirveää. Varmaankin siksi etten pidä tyttömäisitä vaatteista. Legginssejä! Kukkakuoseja! Tunikoita! Yäk. Miltäköhän näytäisin kukkakuosi mekossa ja legginsseissä? Hmm... Ja ballerinat! Hui. Näytäisin hirveältä. Oikeasti. Semmoset vaatteet eivät ole yhtään minun juttuni... Ja kaikki muoti melkeimpä tulee Ruotsista. Että miettikääpä ennen kuin menette niitä tunikoita ostamaan, että haluatteko näyttää samalta kuin ruotsalaiset viime vuonna? 

Lyhyt diagnoosi: Tee itse omat vaatteesi. Mäki yritän. Mä ainakin suunnittelen oman malliston. Siinä jäävät ruotsalaiset nuolemaan näppejään.

Tos on esiintyjät:

12.00 Define
12.50 Devilhorn
13.45 Micro
14.45 Perfect Chaos
16.00 Apulanta
17.40 Kivimetsän Druidi
19.00 Ruoska
20.30 Maj Karma
22.20 CMX
00.00 Osmo's Cosmos

Mentiin sinne tossa kolomen aikoihin, että ollaan sitten siel kun Apulanta soittaa. Tää oli mun toinen kerta Koria-Rollissa. 8) Olin siel yhen lapsuuden ystäväni ja tätini kanssa. Apulanta oli kyllä pirun hyvä. Hypin ja pompin ja taputin ja huidoin siel leisössä ku hullu.. Niin ja lauloin tietty mukana. 8D Wirtanen alko siel lavalla meille Korialaisille vittuilemaan: "Tässä kun katselin noita kymijoen aaltoja, minuun iski halu ostaa mökki tuolta ylä juoksulta ja kusta sinne järveen niin sitten te muut sielä alavirralla joudutte juomaan sitä vettä jossa on minun kustani MUAH HAH HAA!" Jotenkin noin se sanoi. :'D  Sit jotkut jätkät siin meiän takaan huuteli jtn: "Vittu alkaaks se vittuilemaan meille?!"  Oli kyllä hyvä veto Apulannalta vaikka eivät piiska biisiä soittaneetkaan. 8D

Siinä väliajalla sitten syötiin pyttipannua jota ne siel myivät. Väliajat oli kyl törkiän pitkiä. :s Kivimetsän Dridi ei oikein iskenyt tänäkään vuonna. Kaikki biisit kuullosti ihan samoille. Mutta Ruoska, joka soitti Druidin jälkeen, oli kyllä ihan helevetin kova! Mä olin ainakin fiiliksissä. o.o Se laulaja heitti sitte aina vettä sinne eturiviin ja heitti sitten lopuksi koko pullon. Ennen kun ne tulivat lavalle niin juontajat (jotka oli muuten BigBrother Perttu ja Sari) sano jotain että "nyt lavalle astuvat homoeroottisiin valkoisiin asuihin pukeutuvat miehet"... :D Mutta Ruoska oli tosi hyvä.

Maj Karmalta ei valitettavasti ollut muuta hyvää kuin se Ukkonen... Se oli niin kevyttä rockia Ruoskaan verratuna...  Vaikkakin Herra Ylppö oli kyllä aika ihana... :3  Maj Karman ja CMX:sän esiintymis välillä oli kyllä perkeleenmoinen tauko... Siinä välissä luikittin yhen äijän kanssa VIP puolelle hakeman Ruoskan rumpalilta nimmaria. 8DD

CMX oli ihan hyvä.Semmosta melko raskasta rockia. Me tungettiin iskän ja äiskän ja serkun kanssa sinne aika eteen. Siin mun edessä oli kolme semosta isoa miestä jotka olivat silminnähden kännissä. Ne tanssi ja hyppi ja astuvat mun varpaille. Oli meinkin porukat vähän ottaineita kun ne siellä kaljateltassa olivat. Minä kun en sinne vielä pääse. Sittenhän minun tätini (ei se jonka kanssa siellä liikuttiin) tuli siihen. Siinä sitten jorailtiin ja huudettiin ja muuta semmosta. Ennenkun CMX lähti lavalta se laulaja sano että niitten paras keika oli Koria Rollissa ja et keika oli tosi ikimuistonen. ^^

Sen jälkeen olikin jo aikas kylmä. Siinä hiekalla aitaan nojaten pit isitten ootella Osmo's Cosmosta, tuoleja kun ei niin hirviästi ollut. Osmo's Cosmos oli kyllä taas jotain niin mahtavuutta. Olin ihan väsyny ja palelsi ja oli nälkä ja kaikkea mut silti vaan tanssittiin siel sitten kun Osmo's Cosmos soitti. Oli kyl pirun hauska lavaesiintymine taas. 8) Ja sitten kun yhet äijät tuli puol alasti sinne lavalle silloin lopuksi. :''D Hui perkele. No, sen jälkeen pitkin lähteä poies. Homma loppui. Jalat ei meinnanu kantaa kn olivat niin helevetin kipiät. Käveltiin mun kummitätin luo, joka on sen mun kaverin äitipuoli. Mun pikkuveli oli siel yötä myös, kun eihän sitä Rolliin voinut ottaa... Kahen aikaan pääs nukkumaan (sohvalle) enkä meinannu saada nukuttua... Heräsin kuudelta. Jes. o/

Eipäs muuta. Lopettelen.

Mieliala: Ihan okei. :P

Nyt soi: Perfect Skin - The 69 Eyes