Kirjoitus tauko on taas kestänyt kuukauden. Ylikin. Koulun alku vain on ollut minulle todella henkilökohtaista aikaa ja olen keskittynyt pelkästään henkilökohtaisen päiväkirjani kirjoittamiseen.

Olen taas hullaantunut Harry Pottereista. Fanfictionia on tullut luettua ja fanarttia katseltua. Ympärilleni rakennettu maailmani kasvaa jokaisen uuden ficin, jokaisen uuden hahmon, myötä. Harry Potterista keräämäni hahmot ovat siis Severus Kalkaros, Sirius Musta ja Remus Lupin.

Uusia hahmoja tulee päivittäin useita, en pysty laskemaan heitä. He ovat osa suojamuuriani ja osa elämääni. En usko, että eläisin yhtäkään viikkoa ilman heitä. Ehken päivääkään. Kerään heitä kaikkialta. Sarjakuvista, kirjoista, peleistä, elokuvista, piirretyistä. Kahden maailman raja on hyvin häilyvä, mutten pysty siltikään ylittämään sitä. Tahtoisin sukeltaa. Tahtoisin upota. Tahtoisin unohtaa mitä täällä on. Mikään ei ole mahdotonta. Olen aina toistanut sitä. Rajan ylitys on mahdoton, oli raja kuinka hiuksen hieno tahansa.

Kysyn usein itseltäni, otanko tämän liian vakavasti? Hehän, tai siis, nehän ovat vain hahmoja, fiktiivisiä olentoja, joita ei olekaan. Onko totuus liian voimakas minulle? Ei. Totuus ei pysty murtamaan minua, niinkuin se mrsi jotkut. Mutta totuus sattuu.

Ehken uskokkaan totuuttaa vaan ylitän rajan niin pitkälle kuin pystyn ja palaan takaisin.