Kellon aika on otollinen. 22.51. Kokonainen päivä siivousta, huomenna jatkuu taas. Huomenna on kyllä pakko päästä ulos, mattoja tamppaamaan ainakin. Tanssimaankin pitäisi mennä.
 Viikonloput tuntuvat harmailta. Varsinkin silloin kun sataa, viikonloppuisin sataa melkein aina, tänäänkin. Olisin halunnut päästä purkamaan aggressioita. Päästä tamppaamaan mattoja. Mutta ei. Päivä sisällä siivoten ja järjestellen ja imuroiden.

Mieliala on aika outo tällä hetkellä. Väsyttää ihan perkeleesti ja vituttaa hiukan jostain tuntemattomasta syystä. Minulla ei pitäisi olla mitään valittamista. On suklaata, limsaa, villasukat, puhtaat hiukset, lämmintä, melko siisti huone, tietokone... Hmm.
 Diagnoosi: Se on nyt taas se syysmasennus. Se nyt on todettu jo aikoja sitten, mutta tämä tilanne nyt vaan johtuu siitä. Tämä taitaa tulla joka vuotiseksi tavaksi, nyt sitä osaa sentään hallita jotenkin, toisinkuin viime vuonna.

Syksy on kuitenkin niin kaunista aikaa ja olen totally syysihminen. Rakastan ruskan leikuvan loimuavia värejä puissa, ne saavat minut hihkumaan ja iloitsemaan. Huokailemaankin.
Luonto korjaa luunsa ja vetääntyy hitaasti. Onneksi on vasta alkusyksy, ehdin ulkoilla ja ihailla puita, sekä tuulta, joka heittelee ja lennättelee lehtiä ympäriinsä.

Minulle on jäänyt tästä päivästä vain väsyneet silmät, jotka katsovat ruutuun ja yrittävät ymmärtää näkemänsä.

Olisimpa minäkin kaunis, kuin ruskan värjäämät lehdet syksyn leiskuvassa valtakunnassa.